Koiran kanssa elämisestä

Olen ollut iloinen ja tyytyväinen koiran omistaja nyt noin 10 vuoden ajan, tai no hieman enemmän jos lasketaan sitä aikaa, kun meillä oli koira kun asuin vielä kotona nuorena vanhempien kanssa. Koirat ovat siis olleet osa elämääni jo jonkin aikaa, sen verran että tuntuu jo hieman vaikealta kuvitellakkaan elämää ilman mitään nelijalkaista kotona.

koirastaKuitenkin koiran omistamisessa on omat haasteensa, jonka takia sitä ei voikkaan mitenkään suoraan suositella kaikille. Se vaatii kärsivällisyyttä ja hermojen pitämisestä varsinkin kun koira on pentu, ja sen lisäksi täytyy myöskin olla valmis näkemään vaivaa koiran hoitamisessa monen vuoden ajan. Lisäksi nuo erilaiset koiratarvikkeet tulevat helposti kalliiksi, kun niitä hankkii vähääkään enemmän.

Kuten niin monessa asiassa, koiran omistamisessa on omat hyvät ja huonot puolensa.

Koiran hyvät puolet

Suurin hyvä puoli koiran omistamisessa on mielestäni se, että siitä on aina seuraa, eikä sen seurasta tarvitse taistella tai nähdä hirveästi vaivaa. Koira on rakastava ja läheinen hyvin helposti, ja sen kanssa ollaan lähes aina hyvissä väleissä, tapahtui mitä tahansa. Ja vaikka sitä joskus tekisikin jotakin tyhmää, niin koira kyllä antaa anteeksi lähes aina jo minuuteissa. Ne ovat siis siinä mielessä helppoa kumppaneita.

Koirat tuovat myös paljon iloa elämään, ja niiden näkeminen ja niiden kanssa oleminen tekee hyvänmielen lähes aina.

Koirat siis monella tavalla nostavat iloisuutta ja nautintoa elämästä, ja tämä tapahtuu melko vähällä vaivalla.

Koiran huonommat puolet

Suurin osa koiran “huonoista” puolista liittyy sen hoitamiseen ja siihen vaivannäköön jota joutuu tekemään sen hoidossa. Koira on elävä olento, jota pitää hoitaa sen ansaitsemalla tavalla. Jos koiraa hoitaa hyvin, on se ihana kumppani, Jos sitä taas kohtelee huonosti, tulee siitä ajan kanssa melkoinen tuholainen ja inhokki.

Omalla vaivannäöllä onkin suuri merkitys koiran lopputulokseen, ja onhan se nyt saakutti pakko hoitaa sitä kunnolla, jos koiran meinaa kerran ottaa kotiinsa. Itse panostan aika paljon koiran hoitoon, ja meiltä se vie vaimon kanssa noin 1 – 2 tuntia päivässä, kun lasketaan lenkit ja ruokailut ja turkinhoidot yms. mukaan.

Mielestäni tämä on kuitenkin sen arvoista, sillä eihän se ole mitenkään niin, että en tuosta hoidosta nauttisi. Koiran kanssa on ihana kävellä luonnossa, ja koiran hoito ja ruokkiminenkin on melko mukavaa touhua, kunhan sen kouluttaa kestämään käsittelyä. Alussa tämä oli tietenkin vähemmän mukavaa, mutta kun pentuvaihe on tältä osin takanapäin, on koiran hoito kivaa ja helppoa.

Keskimäärin rakastan koiraamme ihan älyttömästi, ja en haluaisi luopua hänestä mistään hinnasta. Ymmärrän kuitenkin ihmisiä jotka eivät koiraa halua, sillä heilläkin on selvät syynsä siihen. Ja jos koiraa ei oikeasti halua niin paljon, että sitä jaksaisi hoitaa kunnolla, jättäkää se prosessi mielummin muille. No half-assed treatment please!

Painonpudotuksen aloitus – pikadieetit

Kun aloitin laihdutuksen noin vuosi sitten, halusin tuloksia nopeasti. Se on kai aika tavallista, että sitten kun sitä ihminen lopulta huomaa olevansa lihava, tai muuten alkaa inhota kehoaan, sitä yrittää päästä takaisin laihaksi mahdollisimman nopeasti. Vaikka massaa on kroppaan kerätty monesti vuosikymmenien ajan, jostain syystä sitä ajattelee että sen voisi saada pois muutamassa kuukaudessa.

Näin oli tilanne minunkin kohdalla. Eräs kevät päivä surffailin netissä etsien dieettiä, jonka avulla voisin laihtua nopeasti. Neuvot hitaasta ja tasaisesta painonpudotuksesta valuivat kuuroille korville, halusin tuloksia heti nyt! Ensimmäinen etappa löytyikin lopulta. Se oli lentoemäntädieetti (Samaa ohjetta ei näemmä ole enään olemassa, mutta se oli tämän kaltainen.)

Pari kiloa neljässä päivässä, sign me in! No voin kertoa että siirtyminen herkullisesta ja täyttävästä ruoasta tähän kituutteluun oli paha virhe. Taistelin 2 päivää ennen kuin en kestänyt enään, ja ahmin itseni täyteen. Mitään ei pudonnut, ja vaaka näytti ihan samaa kuin ennen. Takaisin surffailemaan.

En kuitenkaan ollut vielä valmis luovuttamaan näiden dieettien suhteen, vaan seuraavaksi valitsin itselleni sairaaladieetin. Tällä kertaa kestin jopa 5 päivää, ennen kuin ahmin itseni taas täyteen. Painoa oli kuitenkin pudonnut noina päivinä 2 kiloa, joka loi uskoa kykyyni oikeasti onnistua painonpudotuksessa.

Turhaatuneena näiden ruokavalioiden rajuuteen käännyin kaverini puoleen, joka on todella hyvässä kunnossa ja käy salillakin monta kertaa viikossa. Hän nauroi kokeiluilleni, ja kertoi että sama ongelma on lähes kaikilla jotka kokeilee näitä rajuja dieettejä. Pyysin hänen apuaan ja hän oli iloinen pystyessään auttamaan.

vihanneksia
Ensimmäistä kertaa söin kunnolla vihanneksia!

Samana iltana hän lähetti jo minulle sähköpostin, johon hän oli suunnitellut minulle koko ensi viikon ruokavalion. Siinä oli laitettu tarkkaan mitä söisin aamulla, lounaalla ja päivällisellä. Näiden kolmen aterian piti riittää minulle. Ja mikä parasta, tämä ruokalista ei sisältänyt kituuttelua, vaan terveellisiä aineksia sopivissa määrin. Melkein itkin onnesta nähdessäni hänen vaivannäön, ja kiitin häntä vuolaasti. Hän sanoi parhaan kiitoksen olevan nähdä minun painonpudotukseni, ja lupasin tehdä sen hänelle.

Se oli perjantai ilta, ja lauantaina ryntäsin lista kädessäni ruokakauppaan, ja ostin kerralla kaiken joka säilyisi koko viikon yli. Jätin kaikki karkit ja sipsit hyllyille, ja seurasin listaa pilkulleen. Päätin seurata listaa pilkun tarkasta, enkä antaa aivojeni houkuttella minua muutoksiin jotka helposti ajautuisivat lopulta huonoille teille.

Voin sanoa että muutos ei ollut helppo, mutta taistelin koko viikon ja pysyin suunnitelmassa. Mennessäni vaa’alle viikon kuluttua olin todella iloinen nähdessäni lukeman mennenn alaspäin, ja laitoin viestin kaverilleni. Hän oli iloinen kuullessaan, että olin seurannut hänen neuvojaan, ja lupasi tehdä vielä yhden listan seuraavalle viikolle.

Seurasin hänen ohjeitaan jälleen seuraavan viikon, jonka jälkeen hän antoi enään ohjeita, miten voisin itse suunnitella ruokavaliotani. Hän oli todellinen pelastava enkelini, enkä tiedä miten olisin muuten tästä alusta selvinnyt yli. Hyvin olisi voinut käydä se, mikä niin monelle alussa käy. Raskas alku joka vie motivaatiot, ja kohta ollaan taas syömässä entiseen malliin. Kiitos siis suuresta Tomille, jos luet tätä!

Seuraavassa viestissä kerron joitakin asioita, mitä opin alussa, ja jotka auttoivat minua pääsemään vaikea alun ylitse. Pysy siis kuulolla!

Tervetuloa Sivuilleni

Kiva nähdä sinua täällä. Ehkä mietit mikä näiden sivujen idea on, ja tässä kirjoituksessa haluan hieman kertoa tämän sivun taustoja.

Olen 24 -vuotias Geras, alkuperäisin ranskalaisilta vanhemmilta, mutta olen asunut Suomessa lähes koko ikäni. Olen koko ikäni ollut ylipainoinen, mutta nyt olen viimeinkin saanut siitä tarpeekseni. Painonpudotuksen aloitin 2015 vuoden loppupuolella, mutta nyt vasta olen riittävän itsevarma alkaakseni kirjoittamaan siitä. Pelkäsin nimittäin pitkään että siitä ei tulisi mitään, ja kuinka noloa olisi pitää yllä sivua, jos en onnistuisi yhtään laihtumaan.

Olen 181 cm pitkä, ja vuosi sitten painoin 112 kg. Nyt tänään aamulla painoni oli 99 kg. Ensimmäinen tavoite, eli kaksinumeroinen painolukema on siis saavutettu. Vielä on kuitenkin matkaa, ihannepainoni olisi nimittäin todennäköisesti jossain 75 kg paikkeilla, en ole ihan varma. En ole vielä aloittanut salilla käyntiä, joka onkin seuraava suuri etappi tällä matkalla kohti unelmavartaloani.

Tämä on vain tälläinen lyhyt esittelyviesti, kirjoitan lähipäivinä tarkemmin siitä, miten laihdutukseni on alkanut ja edennyt tähän päivään saakka. Sitten aloitan kirjoittelemaan enemmän ajankohtaista tilannetta, ja päivittäisestä elämästäni.

Kiva kun luit tämän, ja toivottavasti näen sinua uudestaan täällä! Näkemiin!